Etusivu » Kalajuttuja » Suosikkiperhoja osa 1

Suosikkiperhoja osa1, Vihreä Uppobomberi

Nykyään tulee kalasteltua pääasiassa putkiperhoilla ja koukkuperhot jäävät usein askiin homehtumaan. Tarkastelin kuitenkin juuri kolmen viimeisen vuoden tilastoja ja huomasin, että vaikka putkiperhoja on tullut uitettua paljon enemmän, olen kuitenkin saanut koukkuperhoilla enemmän lohia. Uskon syyn tähän olevan se, että koukkuperhorasiassa on vaan niitä koviksi pyyntiperhoiksi vuosien varrella valikoituneita malleja joista tietää milloin, missä ja miten niillä kuuluu onkia. Tässä niistä ensimmäinen

Vihreä Uppo-bomberi

Ensimmäisen kerran tämä perhokummajainen mainitaa Juha Pusan kirjassa "oivalliset ottiperhot", jossa perho on sijoitettu Kymijoen ottiperhojen kategoriaan. Kymijoelta se myöskin on varmasti lähtöisinkin, vaikka perhon kehittäjä onkin vaipunut unholaan. Alunperin on varmaan ollut tarkoitus sitoa Mustalle Bomberille, joka tunnetaan hyvänä loppukauden perhona, alkukauden olosuhteisiin paremmin soveltuma värimuunnos. Niinkuin arvata saattaa, osoittautui perho huippuluokan ottiperhoksi, varsinkin veden ollessa kirkasta (tai niin kirkasta kuin kymijoen olosuhteissa on mahdollista).

Vihreä Bomberi (alkuperäinen resepti)

koukku; 6-10 LW kolmihaara tai 4-8 alasilmäinen pronssinen 2-haara

sidontalanka; silkkirungolla oliivi, dubatuissa rungoissa punainen tai musta (WTF???)

pyrstö; 2 kpl ruskea häkilähöyhenen ruoto, päällä ruskea rämemajava ja kultafasaanin punainen rintahöyhen

putti; flueresoiva punainen villa

takahäkilä; ruskea kukko, pitkä

kierre; soikea medium kulta

runkohäkilä; puolitettu ruskea kukko

runko; haaleanvihreä keinosilkki

pää; oliivi sidontalanka

Syksyn sateiden samentamassa vedessä alkuperäinen malli ei oikein toiminut ja aika nopeasti tuli tarve hieman "terästää" perhoa. Syntyi malli missä vihreä silkki korvataan räinkeimmän vihreällä dubbingilla ja pään oliivi lanka muuttui kirkkaan oranssiksi.  Tämän mallin näin ensimmäisen kerran Timo Koposen siimanpäässä, joskus 90-luvun lopulla. Timo tunnetaan hieman omitakeisista, mutta äärettömän tehokkaista lohenpyynti- metodeistaan ja luulen, että värimuunnos olikin Timon aivojen tuotos. No yhtäkaikki näin Timon saavan tuolla perholla monta yli kympin kalaa, suurimman heilauttaessa vaàn 17kg paremmalle puolelle. Tuossa vaiheessa en itse ollut vielä itse tuolla perholla kalaa saanut, vaikka kahta hyvän kokoista kalaa olinkin päässyt väsyttelemään. Omalla kohdallani perhon matka luottoperhojeni joukkoon alkoikin, kun älysin kokeilla sitä atlantin lohelle Gaulalla.

Vihreä Uppo-Bomberi

koukku; Mustadin alasilmäinen pronssikoukku tai Salarin kultakoukku

painotus; lyijylanka

pyrstö; 2 Grizzly kukon häkiläruotoa, päihin jätetään pienet kolmiot, päälle ruskea rämemajava

putti; kirkkaanoranssi villa

takahäkilä; ruskea kukko tai kana

runkohäkilä; ruskea kukon satulahöyhen 4 kierrosta

kierre; leveä soikea kulta 3 kierrosta

runko; kirkkaan vihreä kimalle dubbing, sidotaan eteenpäin kapenevaksi.

pää; oranssi sidontalanka

 Olin ensimmäistä kertaa Gaulalla 2001 ja viikko oli mennyt uutta jokea ihmetellessä. Yhtään kalaa en ollut saanut eikä yksikään lohi ollut häirinnyt kalastustani muutenkaan. Olin yrittänyt kalastaa niillä perhoilla ja siimoilla mitä kaikki paikan paremmin tuntevat suosittelivat. Loppu alkoi viikosta jo häämöttämään ja päätin kokeilla minulle hieman tutumpia kalastus metodeita. Vaihdoin pintasiiman 3- uppoavaan ja Green Butin vihreään Uppo-Bomberiin ja aloitin kymijoelta tutun; heitto, upotus, strippaus, muutama askel- metodin. Ehdin edetä n. 100m kun vastarannan "makkemiehen" suureksi harmiksi tartutin samasta kohdasta missä hänen peltoperhonsa ui, 10kg kirkkaan lohen, jonka onnellisesti rantautin 20 min väännön jälkeen. Luotto perhoon oli syntynyt ja sain sillä vielä samalla luvalla yhden titin ja yhden jalan. 

Vuosien varrella se on antanut lohiluokan kaloja Orklasta, Deestä, Gaulasta ja Laxelvista. Mitään jättiläisiä ei ole kuitenkaan tullut, vaan suurimmaksi kalaksi on toistaiseksi jäänyt Orklan 10,8kg.

  Lohien retuuttamia Vihreitä Uppo-Bombereita, vasemmalla värimuunnos, joka kulkee Laxelvan Bomberi nimellä. Oikealla alhaalla kultakoukkuun sidottu versio, jonka koukku on hieman kärsinyt.

Jos perhon runkoa painottaa, kääntyy perho uimaan "selkää", tällöin välttyy hieman paremmin pohjatärpeiltä ja "kroppaosumilta". Kalat tarttuvat myös todella hyvin, kun koukku on pehmeässä kitalaessa. 

Kalastustekniikat

V.U.B on parhaimmillaan syvissä hiljaa tai kohtalaisesti virtaavissa pooleissa, kovassa virrassa se ei oikein ole kotonaan. Siimavalinta valitaan tietysti vesiolosuhteiden mukaan, mutta perus idea on, että mahdollisimman syvälle perho pitäisi saada. Matalalla vedellä riittää Int/2uppoava ja ylärajaa ei varmaan olekkaan. Itse olen käyttänyt syvissä pooleissa 6/7 tai 2/4/6 uppoavia ja peruspooleissa 3/4 uppoavaa. 

Heitto suunnataan hieman yli 45 asteen kulmassa ja siima korjataan heti, kun siima osuu veteen. Siiman annetaan upota, hieman poolista riippuen n 3-10s ja aletaan kehiä siimaa sisään rauhallisin , 30cm vedoin. Näin siima pysyy vedessä suorana ja tuntuma perhoon säilyy, jos perho raapii pohjaa voi kehimistä hieman nopeuttaa. Jos ja kun kala sitten jossainvaiheessa ottaa perhoon, kannattaa "jäätyä" paikalleen, eli lopettaa strippaaminen ja puristaa siimaa tiukasti, ettei kala saa vedettyä siimaa, vaan tartuttaa itse itsensä. Jos hermot eivät kuitenkaan kestä vaan vastaisku lähtee ennenkuin edes kunnolla tajuaa tärppiä, kannattaa käyttää kuvatekstissä mainittua perhon painottamista. Ylösalaisin uiva perho tarttuu vaikka vastaisku olisikin "Spiidi Contsaalesin" luokkaa, ja koska perho aivan saman näköinen tarkasteltiimpa sitä sitten mistä kulmasta tahansa, on kalalle yhdentekevää miten päin se ui. Tämä seikka onkin yksi tämän perhotyypin parhaita puolia, sillä tavallinen siivellinen putkiperho näyttää upotessaan roskalta, kun siipi osoittaa kohti pintaa ja koukku kohti pohjaa. mutta Uppo Bomberit vajoaa vaakatasossa ja  näyttää katkalta. Niinpä onkin tyypillistä, että kala ottaa perhon jo upotus vaiheessa.

Toinen tekniikka mitä käytän matalalla vedellä monttujen ja kiventakusien onginassa on seuraava. Siimaksi valitaan Skagit siima, missä on mielellään pitkä kelluva osa (Itse käytän Airflon North West Skagit siimaa missä on 13m kelluva osa), jolla perhon kontrolointi onnistuu pidemmissäkin heitoissa. Kärjeksi valitaan 12-15 jalkainen mahdollisimman nopeasti uppoava kärki ja lyhyt tapsi. Perho on myös hyvä painottaa, koska idea on saada perho nopeasti syvällä. Heitto suunnataan hieman ylävirran puolelle, jos kalastetaan monttua heitetää montun yläreunaan. Heitto korjataan ylävirtaan heti kun perho osuu veteen, annetaan upota hetken ja kun perhosiima on kalastajan kohdalla "mendataan" siima alavirtaan ja annetaan joko virran tarttua perhosiimaan tai hitaammassa virrassa aletaan kehiä perhoa. Tällä tekniikalla kalastettuna perho tulee kalalle "päin näköä" ja on loppukaudesta välillä murhaavan tehokasta. 

Solmuna olen käyttänyt lenkkisolmua tai tenon ohjaavaa solmua

Juuri kuvan kaltaisissa pooleissa kannattaa kokeilla uppo-Bomberointia, kuvan 8kg laksi on samaa mieltä. Kala otti kultakoukkuun sidottuun V.U.B; hen

Sameaan tulvaveteen alkukauden kalastukseen, muuten sama resepti kuin edellä mutta ruskea takahäkilä korvataan oranssilla.

10,8 kg Orkla

Suosittelisi, että jokainen sitoisi rasiaansa aikakin 2 V.U.B;tä, sillä onhan takataskussa sitten ainakin joku salainen ase, kun normiputket vetävät vesiperän.

Kireitä !

T: Toni